Itse pyrin siihen, että me pidämme kesän aikana yhden isomman eli kalliimman reissun. Yksinhuoltajana ei vain ole varaa enempään. Tänä vuonna se oli laivamatka ja yöpyminen Tallinnassa sekä käynti Tallinnan eläintarhassa. Viime vuonna menimme Onnibussilla Helsinkiin ja Korkeasaareen. Ja nämä ovat tosiaan meille kalliita reissuja. Lisäksi kävimme molempina vuosina Hämeen Linnassa ja erilaisissa paikallisissa, maksuttomissa tapahtumissa. Esimerkiki kotieläinpäivät tai Elonkierto ovat suosikkeja. Elonkierto on maaseudun esittelypuisto. Meidän piti käydä myös Salossa katsomassa Sannia maksuttomassa konsertissa, mutta siihen osui kunnon sadepäivä. Kaupungin tarjoamia leirejä ja toripäiviä on myös koluttu ahkerasti.
Yhteiskunta ja joukkoon kuuluminen luovat paineita überupean ja tapahtumarikkaan kesän luomiseen, mutta sitä eivät läheskään kaikki pysty tarjoamaan. Pelkästään yhteisen ajan löytyminen on osassa perheissä haastavaa pätkätöiden ja sijaisuuksien takia, saatika sitten rahan. Esimerkiksi minulle tämä on luultavasti viimeinen vapaa kesä pariin vuoteen. Opiskelujen ja työn saannin takia yritän saada ensi kesäksi itselleni kesätyöpaikan, joten samalla myös lasten loma jää lyhyeksi. Toisaalta pyrin tarjoamaan lapsille uusia muistoja ja kokemuksia, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että pelkästään näiden maksuttomien tapahtumienkin pitäisi riittää.
Mediassa on puhuttu, että lapsen kuuluu myös tylsistyä lomallaan. Olen aivan samaa mieltä. Eikä sen tylsistymisen kuulu tapahtua television tai pelilaitteiden äärellä. Mielelläni palauttaisin aikaa taaksepäin, jolloin lapset leikkivät metiköissä ja puistoissa muiden lasten kanssa. Kaverille käveltiin kysymään leikkimään eikä pistetty whatsapp-ryhmäviestiä. Vaikka jokaisen mielestä se oma lapsuus on kai se idyllisin.
Kaikesta huolimatta, meillä on (vielä) hyvä kesä. Uutta kokemusta lapsille laivalla, mökkeilyä, kissanristiäisiä, uintia, jätskiä ja sopivasti tylsistymistä.
