lauantai 2. huhtikuuta 2016

Mandala madness, osa 2

Mandala madnessin toinen osuus on nyt selätetty. Ohje etenee selkeästi jo haastavampaan suuntaan, mutta vielä olen pärjännyt mukana. Suomenkielinen kuvallinen ohje on onneksi selkeä, vaikkakin sain sitä tietyn paikoin lukea jo pariin kertaan uudestaan. Esimerkiksi kerroksella 19 virkataan sekä kerrokseen 15 että 18. :) Facebookin ryhmästä olen ollut huomaavani, että kolmas osuus on tuottanut enemmän hankaluuksia. Onneksi on vielä video-ohjeet taustalla turvaverkkona. Miten teillä muilla? Onko tullut eteen haasteita?

Toisessa osuudessa sain mandalaan mukaan väriä ja nyt työ alkaa näyttämään jo paljon paremmalta. Suunnittelin lisääväni siihen kolmannessa osuudessa mustaa jossain muodossa. Tämä on todella koukuttava työ. Suosittelen ehdottomasti kaikille.





Jotenkin mandala yhdistyy mielessäni nyt tänään puistossa kohtaamaani vanhempaan rouvaan. Kyseinen rouva on tehnyt tiibetiläisen riitin joka aamu viimeisen 20 vuoden ajan, kunnes hän sai infarktin. Rouva kertoi päättäväisevänä opettelevansa uudelleen sen tekemistä, vähän kerrassaan. Rouvan poistuessa puistosta rollaattorillaan katselin, miten hänen jalkansa nousi juuri ja juuri maasta irti enkä silti hetkeäkään epäillyt hänen kykyään saavuttaa tahtonsa. Viidessä tiibetiläisessä riitissä pyöritään ympäri, nostetaan makuultaan jalat pystysuoraan ylös, polvi-istunnassa pyöristetään selkärankaa, tehdään silta ja noustaan karhukävelyasentoon. Kaikki tehdään 21 kertaa hengityksen tahdissa. Tämä vanhempi rouva on pysynyt mielessäni koko päivän ja saanut minut pohdiskelemaan omia tavoitteitani. Jännää, miten yksi sattumanvarainen kohtaaminen voi olla lopulta niin merkittävä.


perjantai 1. huhtikuuta 2016

Mandala madness, osa 1

Joskus tulee niitä hetkiä, kun on pakko saada jotain uutta ja erilaista.

Kevään edetessä iskee minulle aina virkkausinto ja tänä vuonna se tapahtui ensimmäisen kerran eilen illalla. Yksi hyvin selkeä kevään merkki siis saavutettu. Virkattava peitto on minulla kesken ja sen jatkamista harkitsin pitkään. Tilaustyöhönkin pitäisi tehdä toiset virkatut tossut. Mutta joskus on vain annettava pakkomielteille periksi ja otettava koukulle jokin aivan uusi juttu. Tällä kertaa se oli mandala. Virkattuihin mandaloihin minulla on kaksijakoinen suhtautuminen. Toisaalta ihailen niiden kauneutta ja monimutkaisuutta ja toisaalta minua ärsyttää niiden rönsyileväisyys. Silmiini on kuitenkin osunut viime aikoina aivan upeita mandaloita (kiitos facebookin) ja siksi mieli kääntyi nyt siihen positiiviseen suuntaan.

Mandala madness on Helen Shrimptonin suunnittelema mandala-mallinen peitto ja sen ohje julkaistaan 18 eri osassa maalis-heinäkuun aikana. Mandala madness on cal-projekti (crochet a long) eli yhteisvirkkausprojekti. Kuvia valmistuvasta työstä ja omaa edistymistä jaetaan muiden tekijöiden kesken. Lopputulos on kaikille yllätys, valmiin peiton kuvaa ei ole ennakkoon saatavilla. Tämä on myös siitä kiva projekti, että ohjeet julkaistaa usealla eri kielellä, myös suomella.

Mandalan virkkaamista en suosittele aloittelijalle. Vaikkakin teon aikana tulisi varmasti tutuksi kaikki mahdolliset virkkaustekniikat. :) Itse olen virkannut reilu kymmenisen vuotta ja silti tässä työssä tuli eteen minulle uusi tekniikka. Olen nyt vuorokaudessa saanut ohjeen ensimmäisen osuuden valmiiksi. Eilen julkaistiin jo kolmas osa, joten olen tälläinen myöhäisherännäinen, mutta kuromistahti on ollut vielä kova.

Värien valinta on silti mielestäni työn haastavin osuus. Se ei ole vahvin osa-alueeni. Työssä käytän Novitan lankoja, suurimmaksi osaksi ihan nallea. Lankaksi käy käytännössä mikä vain. Ensimmäisen osuuden kohdalla olen tyytyväinen aikaansaannokseen. Pastellivärisiä olen ihaillut kaikista eniten, mutta nallessa ei nyt ollut sellaisia saatavilla ja tavoitteenani on myös lankavaraston keventäminen. Toinen osuus alkakoon!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...