Ruttanat

Edellisen postauksen ufot ovat valmistuneet ja niistä tuli vallan mainiot tyttärelle. Alunperin varmaan ajattelin sukkia itselleni, mutta varren joustamattomuus teki sen, ettei niitä voi minulle edes ajatella. Ja mikäs siinä. Kasvava jalka olisi joka tapauksessa kaivannut syksyksi uusia sukkia. Lankakaapin siivouksen yhdessä löysin vielä vajaan nöttösen samaa lankaa, joten päätin tehdä samalla rysäyksellä myös kynsikkäät likalle. Kynsikkäissä harjoittelin silmukoiden jäljentämistä ihan kohtalaisin tuloksin.

Joskus sitä vain osaa olla tyytyväinen työhönsä. Sukkien kauneus tuli esille erityisesti niitä kuvatessa. Sama reaktio tapahtuu minulla useasti. Ehkä se on se, että jo neule alkaa loppuvaiheessa jo hieman ärsyttämään, kun malttamattomana haluaisi toteuttaa jo uusia ideoita. Mutta kuvatessa huomaa kauneuden.

Nimi: Ruttanat
Lanka: Nalle taika
Koko: 38-39
Kenelle: vanhimmalle likalle
Ohje: Ruttusukat

Ohjeen olen itse ottanut facebookin Voihan villasukka-ryhmästä, mutta vastaava löytyy myös lankahelvetin blogista. Kannattaa muutoinkin tutustua kyseiseen blogiin. On muuten kauheeta, kun huomaa, että vanhimmalla lapsella on lähes saman kokoinen jalka kuin itselläsi. Itse kun on vielä niin nuori, niin miten nuo lapset ovat kasvaneet jo niin isoiksi. :D

Nimi: Kämmekkäät
Lanka: Nalle taika
Koko: sopiva :)
Kenelle: vanhimmalle likalle
Ohje: Ohje on oma

Kämmekkäisiin olen silmukoinut jälkikäteen perhosen ja pääkallon. Pääkalloon en ole täysin tyytyväinen. Se kaipaisi isomman raon pään ja ristikkäisten luiden väliin.

Päivän mietelause on Aaro Hellaakosken:

"Ihan turhaan tuotakin tuskailet

jos päivä ei pilkota polkusi yllä.

Se valo, jota ulkoa löydä et,

sehän rintasi luolassa loimuu kyllä."

Kevätperhonen

Toinen jämätyö valmistui juuri ja on sitä jo odotettukin. Virkkaus on aivan ihanaa, mutta minulla tulee siitä ranne ja käsi kipeäksi. Aikamoista kitkutusta on ollut ja taukoja on ollut pakko pitää, mutta joskus vaiva on kaiken sen arvoinen.

Kevätperhonen on Kauneimmat Käsityöt - lehdestä heinä-elokuu nro 4 2010. Ostin aikoinaan lehden vain ja ainoastaan perhosen takia ja olen siitä asti mallia ihaillut ja etsinyt sopivaa hetkeä perhosen tekoon. Nyt jämäblogin kannustama tartuin haasteeseen. Koppaan oli kertynyt Novitan seitsemää veljestä yhdessä jos toisessa värissä. Jämät ovat jäänteitä villasukista, pipoista, koiran palmikkopaidasta, joulupalloista ja ties mistä muusta. Ja olen todella tyytyväinen, että lankaa kului mukavasti.

Perhosen tulevat omistajat ovat jo nukkumassa, joten suoraa reaktiota en voi kertoa. Tosin kättä kiinnittäessäni nuorimmainen, reilu vuoden ikäinen, olisi halunnut perhosen jo itselleen ja ilmaisi hyvin raivoisasti tahtonsa. Meidän tyttö osaa kiukkupotkuraivarit. :)

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen ja taidan ihastella perhosta loppuillan. Olen aikaisemmin tehnyt muutaman pienemmän nuken, mutten mitään tätä kokoluokkaa. Kuvista yksi on otettu lasten rattaista, jotta näette paremmin perhosen koon. Ja täytyyhän perhonen päästää luontoon kukkien sekaan. :) Tähän aikaan illasta saa parvekkeen pienet väriläikät kelvata.

Pidän!