Kiitos Päiville

Tänään saapui postissa Jämäblogin voitto, jonka on lahjoittanut Päivi. Kiitos tästä. Aivan ihanaa ja aitoa villaa. Ja todellakin jotain alkumaista, juurille palaamista. Nyt kysymys kuuluukin, mihin raaskin langan käyttää...

Voitto jämäblogista

En voittanut jämäblogissa kauneinta työtä enkä käytännöllisintä työtä, olin vain onnekas ja voitin arvalla kaikista osallistujista. Tämä onkin ensimmäinen voittoni blogimaailmassa ja toinen arpajaisvoittoni kautta historian. Kiitos ja onnittelut todellisille voittajille.

Vauvan raitamekko

Todennäköisesti viimeiseksi jäävä jämäkuun työni on vauvan raitamekko. Ohje on samaisesta lehdestä kuin kevätperhonen eli Kauneimmat Käsityöt heinä-elokuu nro 4 2010. Raitamekko jäi odottamaan kruunuvillitykseni alle, mutta nyt on työ saatettu päätökseen. Ja todellakin edellinen päivitykseni koski tätä kyseistä mekkoa.

Malli on simppeli. Alhaalla on neulottua pitsiä koristeena, loput on perusneuletta. Viimeistely on tehty pinkillä rapuvirkkauksella. Tein rapuvirkkausta ensimmäistä kertaa kevätperhosen kohdalla ja jälki on vielä sen mukaista. Reunuksesta tuli hieman epätasainen, mutta ensimmäisen pesun jälkeen saattaa hieman tasoittua. Rapuvirkkaus on ihan kätevä tapa tehdä siisti reuna.

Mekko on muutoin valmis, mutta vielä napit puuttuu. Mallina on reilu vuoden ikäinen ja hänellä mekko menee polviin. Tein raitamekon nimenomaan sillä ajatuksella, että nyt menee mekkona ja myöhemmin tunikana tai liivintapaisena. Ja malli ei todellakaan ollut yhteistyöhaluinen, mutta jonkinlaista kuvaa saatiin.

Lankana olen käyttänyt perusseiskaveikka ja oli todella hilkulla, että lanka riitti. Piti loppumetreillä jo miettiä tarkkaan, miten raidat mitoitan ja millä langalla. Olen todella iloinen seiskaveikan kulutuksesta, koska minulla on siihen lankaan viha-rakkaussuhde.

Tuskailua

Oli aivan pakko lopettaa työt ja tulla ihan tänne sanomaan, miten paljon vihaan langanpätkien päättelyä. Minulla on puikoilla viimeinen jämäkuun työ ja siinä on viimeistely enää tekemättä. Vaikka tekisin työn päivässä, kahdessa, päättely voi viedä aikaa viikkokaupalla. Työ seisoo korissa odottamassa, että saisin aikaiseksi uhrata tunti tuskastuttavaan puuhaan. :) Ja nyt! Raitaneule on vihoviimeinen juttu!

Se on jämäkuusta sanottava, että se on saanut minut innostumaan oman lankavaraston tuhoamisesta. Normaalisti innostun jostain mallista, ostan siihen langat odottamaan ja langat jäävät varastoon pariksi vuodeksi, kunnes löydän ajan mallin tekoon. Nyt olen inspiroitunut langoista ja kääntänyt homman päälaelleen. Olen ottanut langan käteen ja miettinyt, mitä tästä voisi tehdä. Siitä on seurannut myös se, että olen ostanut lankoja vain langan kauneuden ja ominaisuuksien takia. Joten en nyt tiedä, onko lankavarastoni pienentynyt, koska olen hommannut muutamia uusia lankoja. Pääasia, että sielu lepää.

Virkattu kruunu

Meillä on tulossa synttärijuhlat ja teemana ovat pinkki ja prinsessa. Ja mikä onkaan prinsessajuhliin sopivampaa kuin kruunu? Modan 3/2012 kannessa oli aivan ihana virkattu, valkoinen kruunu, joten nappasin lehden kainalooni ja suuntasin kassalle. Ajatus kruunusta muhi jonkin aikaa kevätperhosta tehdessä. Ehdin aloittaa seuraavankin jämätyön, kunnes minulle tuli ahaa-elämys: virkattu kruunu kaikille vieraille! (Ahaa-elämykset ovat hyvin vaarallisia, oletko huomannut?)

Virkkasin ensin testiksi vaaleanpunaisen kruunun ja se sujui näppärästi. Tein putkeen toisen vaaleanpunaisen kruunun. Sitä seurasi kaksi lilaa, musta, kaksi sinistä, keltainen ja lopun varmaan arvaatkin. En osaa lopettaa! :D Virkattuja kruunuja syntyy liukuhihnalta, joten täytyy vain toivoa, että vieraat lähtevät mukaan ja innostuvat ajatuksesta yhtä paljon kuin minäkin. Tytöissä ainakin kruunut herättävät ihastusta ja he jo kilvan miettivät kuka ottaa minkäkin kruunun. Jos vielä saisin helmet kruunuihin kiinni... Hmm, tunnen ahaa-elämyksen taas tulevan...

Kevätperhonen

Toinen jämätyö valmistui juuri ja on sitä jo odotettukin. Virkkaus on aivan ihanaa, mutta minulla tulee siitä ranne ja käsi kipeäksi. Aikamoista kitkutusta on ollut ja taukoja on ollut pakko pitää, mutta joskus vaiva on kaiken sen arvoinen.

Kevätperhonen on Kauneimmat Käsityöt - lehdestä heinä-elokuu nro 4 2010. Ostin aikoinaan lehden vain ja ainoastaan perhosen takia ja olen siitä asti mallia ihaillut ja etsinyt sopivaa hetkeä perhosen tekoon. Nyt jämäblogin kannustama tartuin haasteeseen. Koppaan oli kertynyt Novitan seitsemää veljestä yhdessä jos toisessa värissä. Jämät ovat jäänteitä villasukista, pipoista, koiran palmikkopaidasta, joulupalloista ja ties mistä muusta. Ja olen todella tyytyväinen, että lankaa kului mukavasti.

Perhosen tulevat omistajat ovat jo nukkumassa, joten suoraa reaktiota en voi kertoa. Tosin kättä kiinnittäessäni nuorimmainen, reilu vuoden ikäinen, olisi halunnut perhosen jo itselleen ja ilmaisi hyvin raivoisasti tahtonsa. Meidän tyttö osaa kiukkupotkuraivarit. :)

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen ja taidan ihastella perhosta loppuillan. Olen aikaisemmin tehnyt muutaman pienemmän nuken, mutten mitään tätä kokoluokkaa. Kuvista yksi on otettu lasten rattaista, jotta näette paremmin perhosen koon. Ja täytyyhän perhonen päästää luontoon kukkien sekaan. :) Tähän aikaan illasta saa parvekkeen pienet väriläikät kelvata.

Pidän!

Sisätossut - vai pannukakutko niistä tuli?

Osallistun ensimmäistä kertaa Jämäblogiin. Ajankohta on hieman heikko, koska tähän aikaan vuodesta käynnistän kevään pipotehtaani ja yritän saada uskomattoman kiireen kyydittämänä viisi kevätpipoa valmiiksi. Mutta toisaalta, miksipäs ei. Minulla on lankaa viime vuosituhannen puolelta ja jokaiseen kaapin nurkkaan on piilotettu muutama kerä. Olisi ihanaa päästä eroon "turhasta" langasta ja saada kaikki mahtumaan edes kahteen säilytyslaatikkoon. Juu, kahteen. Minulla ei ole parin metrin lankanyyttejä, mutta aloitettua keriä on useita. Pää raksuttaa erilaisia ideoita, aika ei vaan valitettavasti taida anna myöten niille kaikille.

Jämäkuukausi avautui kaksi päivää sitten maanantaina ja olen siitä asti odottanut, että löytäisin hetken aikaa sisätossuille. Ohje on Sanna Vatasen "Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta" - kirjasta sivulta 93. Tossut vaikuttivat kivoilta, hyödyllisiltä ja nopealta tavalta hävittää lankaa. Ohje onkin miellyttävän helppo ja kepeä ja siinä on variaation mahdollisuudet rajattomat. Ainut, mikä ohjeessa mättää on se, että siinä käsketään tekemään kaavan mukaiseksi. Minkä kaavan? Itse en kirjasta löytänyt kaavaa, joten sisätossujen osien koko on päästä heitetty. Lankani ja koukkuni olivat paksumpia kuin kirjassa käytetyt, joten jätin muutamia kerroksia tekemättä. Vähän tuntui isolta, mutta ajattelin sen menevän korkeuteen, joten kyllä se siitä suttaantuisi viimestelyissä. No, alla on lopputulos.

Arvaa vain huvittiko! Sinänsä harmitus ei ollut suuri, koska tossut virkkasi todella nopeasti. Yleensä ei enää huvita tehdä toista paria, jos edellinen on jo mennyt pieleen, mutta nyt ei tuntunut pahalta. Purkaminenhan ei minulla ole koskaan vaihtoehtona. Enemmin kaapin perälle kuin purkuun. Ukolle sisätossut voisivat olla aivan sopivat. Odotan vaan sitä ihastusta, kun lykkään hänelle punapinkit tossut käteen. :D

Pääliosassa lankana on valkoinen huopuva villalanka (kai Hjertegarn, en ole varma), punainen Florica sekä pinkki Novitan Rose Mohair. Pohjaosassa lankana on Novitan harmaa huopanen, pinkki Rose Mohair sekä kaksinkertaisena punainen Florica. Toisessa tossussa Rose Mohair loppui kesken pääliosan jälkeen, mutta menettelee se näinkin. Merkittävää eroa ei tossuihin kuitenkaan syntynyt. Kuvassa lankana on myös Novitan Teddy. Kokeilin sitä ensin mukaan, mutta totesin, ettei se tuo merkittävää eroa joukkoon ja käytän teddylopun mielummin lelu- tai nuken vaatevirkkaukseen.

Nimesin tossut uudestaan lättänöiksi. Varsinainen lättänä lätty.

Voin tehdä tossut joskus uudestaankin ja varmasti käytän itse tehtyä jättilankaa eli yhdistelen vapaasti eri lankoja yhdeksi, mutta tuskin käytän tätä ohjetta ilman muokkausta.