Vauvan raitamekko

Todennäköisesti viimeiseksi jäävä jämäkuun työni on vauvan raitamekko. Ohje on samaisesta lehdestä kuin kevätperhonen eli Kauneimmat Käsityöt heinä-elokuu nro 4 2010. Raitamekko jäi odottamaan kruunuvillitykseni alle, mutta nyt on työ saatettu päätökseen. Ja todellakin edellinen päivitykseni koski tätä kyseistä mekkoa.

Malli on simppeli. Alhaalla on neulottua pitsiä koristeena, loput on perusneuletta. Viimeistely on tehty pinkillä rapuvirkkauksella. Tein rapuvirkkausta ensimmäistä kertaa kevätperhosen kohdalla ja jälki on vielä sen mukaista. Reunuksesta tuli hieman epätasainen, mutta ensimmäisen pesun jälkeen saattaa hieman tasoittua. Rapuvirkkaus on ihan kätevä tapa tehdä siisti reuna.

Mekko on muutoin valmis, mutta vielä napit puuttuu. Mallina on reilu vuoden ikäinen ja hänellä mekko menee polviin. Tein raitamekon nimenomaan sillä ajatuksella, että nyt menee mekkona ja myöhemmin tunikana tai liivintapaisena. Ja malli ei todellakaan ollut yhteistyöhaluinen, mutta jonkinlaista kuvaa saatiin.

Lankana olen käyttänyt perusseiskaveikka ja oli todella hilkulla, että lanka riitti. Piti loppumetreillä jo miettiä tarkkaan, miten raidat mitoitan ja millä langalla. Olen todella iloinen seiskaveikan kulutuksesta, koska minulla on siihen lankaan viha-rakkaussuhde.

Tuskailua

Oli aivan pakko lopettaa työt ja tulla ihan tänne sanomaan, miten paljon vihaan langanpätkien päättelyä. Minulla on puikoilla viimeinen jämäkuun työ ja siinä on viimeistely enää tekemättä. Vaikka tekisin työn päivässä, kahdessa, päättely voi viedä aikaa viikkokaupalla. Työ seisoo korissa odottamassa, että saisin aikaiseksi uhrata tunti tuskastuttavaan puuhaan. :) Ja nyt! Raitaneule on vihoviimeinen juttu!

Se on jämäkuusta sanottava, että se on saanut minut innostumaan oman lankavaraston tuhoamisesta. Normaalisti innostun jostain mallista, ostan siihen langat odottamaan ja langat jäävät varastoon pariksi vuodeksi, kunnes löydän ajan mallin tekoon. Nyt olen inspiroitunut langoista ja kääntänyt homman päälaelleen. Olen ottanut langan käteen ja miettinyt, mitä tästä voisi tehdä. Siitä on seurannut myös se, että olen ostanut lankoja vain langan kauneuden ja ominaisuuksien takia. Joten en nyt tiedä, onko lankavarastoni pienentynyt, koska olen hommannut muutamia uusia lankoja. Pääasia, että sielu lepää.

Linkkivinkki: Huggalugs

Näin suomalaisessa nettiliikkeessä Huggalugsin Pink Ziggy Beanien ja rakastuin. Aivan ihana malli ja idea. Itse olen aina turhan vaatimaton kukkien suhteen, mutta tämä on vallaton. Vaikka Huggalugsia myydäänkin Suomessa, laitan linkin suoraan Australiaan.

Kuva on Huggalugsin sivulta.

Virkattu kruunu

Meillä on tulossa synttärijuhlat ja teemana ovat pinkki ja prinsessa. Ja mikä onkaan prinsessajuhliin sopivampaa kuin kruunu? Modan 3/2012 kannessa oli aivan ihana virkattu, valkoinen kruunu, joten nappasin lehden kainalooni ja suuntasin kassalle. Ajatus kruunusta muhi jonkin aikaa kevätperhosta tehdessä. Ehdin aloittaa seuraavankin jämätyön, kunnes minulle tuli ahaa-elämys: virkattu kruunu kaikille vieraille! (Ahaa-elämykset ovat hyvin vaarallisia, oletko huomannut?)

Virkkasin ensin testiksi vaaleanpunaisen kruunun ja se sujui näppärästi. Tein putkeen toisen vaaleanpunaisen kruunun. Sitä seurasi kaksi lilaa, musta, kaksi sinistä, keltainen ja lopun varmaan arvaatkin. En osaa lopettaa! :D Virkattuja kruunuja syntyy liukuhihnalta, joten täytyy vain toivoa, että vieraat lähtevät mukaan ja innostuvat ajatuksesta yhtä paljon kuin minäkin. Tytöissä ainakin kruunut herättävät ihastusta ja he jo kilvan miettivät kuka ottaa minkäkin kruunun. Jos vielä saisin helmet kruunuihin kiinni... Hmm, tunnen ahaa-elämyksen taas tulevan...

Neulevinkkiä kaivataan

Haluaisin tehdä ohuesta langasta neulotun baskerin tai muun vastaavan tyylisen löysähkön pipon. Onko teillä vinkkejä hyväksi malliksi? Olen jo jonkin aikaa etsinyt jotain kiinnostavaa, muttei ole vielä osunut silmään. Linkkivinkkejä siis otetaan vastaan.

Kevätperhonen

Toinen jämätyö valmistui juuri ja on sitä jo odotettukin. Virkkaus on aivan ihanaa, mutta minulla tulee siitä ranne ja käsi kipeäksi. Aikamoista kitkutusta on ollut ja taukoja on ollut pakko pitää, mutta joskus vaiva on kaiken sen arvoinen.

Kevätperhonen on Kauneimmat Käsityöt - lehdestä heinä-elokuu nro 4 2010. Ostin aikoinaan lehden vain ja ainoastaan perhosen takia ja olen siitä asti mallia ihaillut ja etsinyt sopivaa hetkeä perhosen tekoon. Nyt jämäblogin kannustama tartuin haasteeseen. Koppaan oli kertynyt Novitan seitsemää veljestä yhdessä jos toisessa värissä. Jämät ovat jäänteitä villasukista, pipoista, koiran palmikkopaidasta, joulupalloista ja ties mistä muusta. Ja olen todella tyytyväinen, että lankaa kului mukavasti.

Perhosen tulevat omistajat ovat jo nukkumassa, joten suoraa reaktiota en voi kertoa. Tosin kättä kiinnittäessäni nuorimmainen, reilu vuoden ikäinen, olisi halunnut perhosen jo itselleen ja ilmaisi hyvin raivoisasti tahtonsa. Meidän tyttö osaa kiukkupotkuraivarit. :)

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen ja taidan ihastella perhosta loppuillan. Olen aikaisemmin tehnyt muutaman pienemmän nuken, mutten mitään tätä kokoluokkaa. Kuvista yksi on otettu lasten rattaista, jotta näette paremmin perhosen koon. Ja täytyyhän perhonen päästää luontoon kukkien sekaan. :) Tähän aikaan illasta saa parvekkeen pienet väriläikät kelvata.

Pidän!