Sukissa on ollut jo pidemmän aikaa pyörimässä raitavillitys. Raitaa pitää olla joka lähtöön; tasaista, mustavalkoista, räsymattoa ja jämälankaa. Omiakin raitavillityksiä on tullut tehtyä ja tässä niistä yhdet. Malli on tehty omasta päästä, mutta saattaa olla, että vastaavia on muillakin ollut. Sukan pohjana on kaksi solidia väristä lankaa ja yksi liukuvärjätty. Varressa on valepalmikkoa ja kantapää on sellainen perusristiinvahvistettu. Sellainen, kuin mummonikin sen aina teki.
Nämä sukat päätyivät jo hetki sitten lahjaksi erityislastani useamman vuoden avustaneelle. Ehkä olikin jo aika hänelle jotain kiitosta osoittaa. Nyt erityistyttöni siirtyy koulun puolelle ja aivan eri ihmisten hoiviin. Jännä syksy tulossa.
Instan puolelta on jo voinut vilautuksista huomata, että olen itsekin aloittanut opiskelut. Lähihoitajaksi pitäisi valmistua parin vuoden päästä. Kiirettä on pitänyt etätöiden ja muiden kanssa, mutta miellyttävääkin on ollut. Uudet piirit kodin ulkopuolella ja uusia ystäviä. Olen todella iloinen meidän luokasta, siellä homma toimii. Yhtä paljon en voi kehua puhelintani. Siitä kameran linssi otti ja hajosi, joten insta-kuvat ovat hieman haasteellisia. Tai ainakin sumeita. :)
lauantai 18. kesäkuuta 2016
perjantai 17. kesäkuuta 2016
Tilaustöitä
Olen tehnyt muutaman tilaustyön valokuvausstudio Kati Länsikylälle. Osasta olen saanut pyynnön ja osan olen tarjonnut ihan muuten vain. Kati tarvitsi neuleita nimenomaan vauvakuvauksiin. Meillä on vaan aika paha tämä yhteistyö, kun molemmilla on miljoonia ideoita ja kaikkea olisi kiva toteuttaa. Olen saanut toteutuksissa hyvinkin vapaat kädet. Ensin teen jotain pyydetyn suuntaista ja ihan perusversiota ja sitten välillä jotain erikoisempaa.
Nyt ei niinkään ole mitään erikoisempaa, muttei aivan pyydettyäkään. Virkkasin Novita Aallosta peiton, jonka toisessa reunassa on puiset napit. Ideana on se, että sitä voi käyttää paitsi peittona, niin myös unipussi-tyylisesti. Kuvia ottaessa harmittelin, ettei meillä ole kotona edes sopivan kokoista nukkea kuvausrekvisiitaksi. Vaikea esittää ideaa ilman kunnollisia kuvituskuvia. Peiton voi napittaa monella eri tapaa, koska erillisiä napinreikiä ei varsinaisesti ole. Pintakuvioinnin jokainen aukko käy napinreiästä. Tästä pyysin Katilta kokemuksia, miten peitto toimii kuvauksissa. Peiton kaveriksi on virkattu samasta langasta myssy.
Pientä söpöä aivan pienelle tytölle on Novitan Cotton Linen langasta. Tämä oli kampanja-lankaa ja siksi siitä ei tahdo enää tietoa löytyä. Kyseessä kuitenkin puuvilla-pellavaa. Tämä setti ei isolle kulkijalle mahdu.
Nyt ei niinkään ole mitään erikoisempaa, muttei aivan pyydettyäkään. Virkkasin Novita Aallosta peiton, jonka toisessa reunassa on puiset napit. Ideana on se, että sitä voi käyttää paitsi peittona, niin myös unipussi-tyylisesti. Kuvia ottaessa harmittelin, ettei meillä ole kotona edes sopivan kokoista nukkea kuvausrekvisiitaksi. Vaikea esittää ideaa ilman kunnollisia kuvituskuvia. Peiton voi napittaa monella eri tapaa, koska erillisiä napinreikiä ei varsinaisesti ole. Pintakuvioinnin jokainen aukko käy napinreiästä. Tästä pyysin Katilta kokemuksia, miten peitto toimii kuvauksissa. Peiton kaveriksi on virkattu samasta langasta myssy.
Pientä söpöä aivan pienelle tytölle on Novitan Cotton Linen langasta. Tämä oli kampanja-lankaa ja siksi siitä ei tahdo enää tietoa löytyä. Kyseessä kuitenkin puuvilla-pellavaa. Tämä setti ei isolle kulkijalle mahdu.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2016
Vauvatumppuja hyväntekeväisyyteen
MLL Forssa kerää neuvolassa jaettavaan vauvakassiin tumppuja. Itse olen mukana paikallisyhdistyksessä ja sitä myötä vetäjänä tässä tumppukeräyksessä. Ja täytyyhän vetäjän näyttää mallia. :)
Nämä seitsemän tumppuparia on tehty peukalottomana versiona. Mielestäni sellaiset ovat näppärämpiä vastasyntyneille. Tuo oikein kesäinen jätskivärilanka oli aivan ihastuttavaa. Nimi on vain päässyt jo unohtumaan. Täysi puuvillalanka kuitenkin.
Nämä seitsemän tumppuparia on tehty peukalottomana versiona. Mielestäni sellaiset ovat näppärämpiä vastasyntyneille. Tuo oikein kesäinen jätskivärilanka oli aivan ihastuttavaa. Nimi on vain päässyt jo unohtumaan. Täysi puuvillalanka kuitenkin.
lauantai 2. huhtikuuta 2016
Mandala madness, osa 2
Mandala madnessin toinen osuus on nyt selätetty. Ohje etenee selkeästi jo haastavampaan suuntaan, mutta vielä olen pärjännyt mukana. Suomenkielinen kuvallinen ohje on onneksi selkeä, vaikkakin sain sitä tietyn paikoin lukea jo pariin kertaan uudestaan. Esimerkiksi kerroksella 19 virkataan sekä kerrokseen 15 että 18. :) Facebookin ryhmästä olen ollut huomaavani, että kolmas osuus on tuottanut enemmän hankaluuksia. Onneksi on vielä video-ohjeet taustalla turvaverkkona. Miten teillä muilla? Onko tullut eteen haasteita?
Toisessa osuudessa sain mandalaan mukaan väriä ja nyt työ alkaa näyttämään jo paljon paremmalta. Suunnittelin lisääväni siihen kolmannessa osuudessa mustaa jossain muodossa. Tämä on todella koukuttava työ. Suosittelen ehdottomasti kaikille.
Jotenkin mandala yhdistyy mielessäni nyt tänään puistossa kohtaamaani vanhempaan rouvaan. Kyseinen rouva on tehnyt tiibetiläisen riitin joka aamu viimeisen 20 vuoden ajan, kunnes hän sai infarktin. Rouva kertoi päättäväisevänä opettelevansa uudelleen sen tekemistä, vähän kerrassaan. Rouvan poistuessa puistosta rollaattorillaan katselin, miten hänen jalkansa nousi juuri ja juuri maasta irti enkä silti hetkeäkään epäillyt hänen kykyään saavuttaa tahtonsa. Viidessä tiibetiläisessä riitissä pyöritään ympäri, nostetaan makuultaan jalat pystysuoraan ylös, polvi-istunnassa pyöristetään selkärankaa, tehdään silta ja noustaan karhukävelyasentoon. Kaikki tehdään 21 kertaa hengityksen tahdissa. Tämä vanhempi rouva on pysynyt mielessäni koko päivän ja saanut minut pohdiskelemaan omia tavoitteitani. Jännää, miten yksi sattumanvarainen kohtaaminen voi olla lopulta niin merkittävä.
Toisessa osuudessa sain mandalaan mukaan väriä ja nyt työ alkaa näyttämään jo paljon paremmalta. Suunnittelin lisääväni siihen kolmannessa osuudessa mustaa jossain muodossa. Tämä on todella koukuttava työ. Suosittelen ehdottomasti kaikille.
Jotenkin mandala yhdistyy mielessäni nyt tänään puistossa kohtaamaani vanhempaan rouvaan. Kyseinen rouva on tehnyt tiibetiläisen riitin joka aamu viimeisen 20 vuoden ajan, kunnes hän sai infarktin. Rouva kertoi päättäväisevänä opettelevansa uudelleen sen tekemistä, vähän kerrassaan. Rouvan poistuessa puistosta rollaattorillaan katselin, miten hänen jalkansa nousi juuri ja juuri maasta irti enkä silti hetkeäkään epäillyt hänen kykyään saavuttaa tahtonsa. Viidessä tiibetiläisessä riitissä pyöritään ympäri, nostetaan makuultaan jalat pystysuoraan ylös, polvi-istunnassa pyöristetään selkärankaa, tehdään silta ja noustaan karhukävelyasentoon. Kaikki tehdään 21 kertaa hengityksen tahdissa. Tämä vanhempi rouva on pysynyt mielessäni koko päivän ja saanut minut pohdiskelemaan omia tavoitteitani. Jännää, miten yksi sattumanvarainen kohtaaminen voi olla lopulta niin merkittävä.
perjantai 1. huhtikuuta 2016
Mandala madness, osa 1
Joskus tulee niitä hetkiä, kun on pakko saada jotain uutta ja erilaista.
Kevään edetessä iskee minulle aina virkkausinto ja tänä vuonna se tapahtui ensimmäisen kerran eilen illalla. Yksi hyvin selkeä kevään merkki siis saavutettu. Virkattava peitto on minulla kesken ja sen jatkamista harkitsin pitkään. Tilaustyöhönkin pitäisi tehdä toiset virkatut tossut. Mutta joskus on vain annettava pakkomielteille periksi ja otettava koukulle jokin aivan uusi juttu. Tällä kertaa se oli mandala. Virkattuihin mandaloihin minulla on kaksijakoinen suhtautuminen. Toisaalta ihailen niiden kauneutta ja monimutkaisuutta ja toisaalta minua ärsyttää niiden rönsyileväisyys. Silmiini on kuitenkin osunut viime aikoina aivan upeita mandaloita (kiitos facebookin) ja siksi mieli kääntyi nyt siihen positiiviseen suuntaan.
Mandala madness on Helen Shrimptonin suunnittelema mandala-mallinen peitto ja sen ohje julkaistaan 18 eri osassa maalis-heinäkuun aikana. Mandala madness on cal-projekti (crochet a long) eli yhteisvirkkausprojekti. Kuvia valmistuvasta työstä ja omaa edistymistä jaetaan muiden tekijöiden kesken. Lopputulos on kaikille yllätys, valmiin peiton kuvaa ei ole ennakkoon saatavilla. Tämä on myös siitä kiva projekti, että ohjeet julkaistaa usealla eri kielellä, myös suomella.
Mandalan virkkaamista en suosittele aloittelijalle. Vaikkakin teon aikana tulisi varmasti tutuksi kaikki mahdolliset virkkaustekniikat. :) Itse olen virkannut reilu kymmenisen vuotta ja silti tässä työssä tuli eteen minulle uusi tekniikka. Olen nyt vuorokaudessa saanut ohjeen ensimmäisen osuuden valmiiksi. Eilen julkaistiin jo kolmas osa, joten olen tälläinen myöhäisherännäinen, mutta kuromistahti on ollut vielä kova.
Värien valinta on silti mielestäni työn haastavin osuus. Se ei ole vahvin osa-alueeni. Työssä käytän Novitan lankoja, suurimmaksi osaksi ihan nallea. Lankaksi käy käytännössä mikä vain. Ensimmäisen osuuden kohdalla olen tyytyväinen aikaansaannokseen. Pastellivärisiä olen ihaillut kaikista eniten, mutta nallessa ei nyt ollut sellaisia saatavilla ja tavoitteenani on myös lankavaraston keventäminen. Toinen osuus alkakoon!
Kevään edetessä iskee minulle aina virkkausinto ja tänä vuonna se tapahtui ensimmäisen kerran eilen illalla. Yksi hyvin selkeä kevään merkki siis saavutettu. Virkattava peitto on minulla kesken ja sen jatkamista harkitsin pitkään. Tilaustyöhönkin pitäisi tehdä toiset virkatut tossut. Mutta joskus on vain annettava pakkomielteille periksi ja otettava koukulle jokin aivan uusi juttu. Tällä kertaa se oli mandala. Virkattuihin mandaloihin minulla on kaksijakoinen suhtautuminen. Toisaalta ihailen niiden kauneutta ja monimutkaisuutta ja toisaalta minua ärsyttää niiden rönsyileväisyys. Silmiini on kuitenkin osunut viime aikoina aivan upeita mandaloita (kiitos facebookin) ja siksi mieli kääntyi nyt siihen positiiviseen suuntaan.
Mandala madness on Helen Shrimptonin suunnittelema mandala-mallinen peitto ja sen ohje julkaistaan 18 eri osassa maalis-heinäkuun aikana. Mandala madness on cal-projekti (crochet a long) eli yhteisvirkkausprojekti. Kuvia valmistuvasta työstä ja omaa edistymistä jaetaan muiden tekijöiden kesken. Lopputulos on kaikille yllätys, valmiin peiton kuvaa ei ole ennakkoon saatavilla. Tämä on myös siitä kiva projekti, että ohjeet julkaistaa usealla eri kielellä, myös suomella.
Mandalan virkkaamista en suosittele aloittelijalle. Vaikkakin teon aikana tulisi varmasti tutuksi kaikki mahdolliset virkkaustekniikat. :) Itse olen virkannut reilu kymmenisen vuotta ja silti tässä työssä tuli eteen minulle uusi tekniikka. Olen nyt vuorokaudessa saanut ohjeen ensimmäisen osuuden valmiiksi. Eilen julkaistiin jo kolmas osa, joten olen tälläinen myöhäisherännäinen, mutta kuromistahti on ollut vielä kova.
Värien valinta on silti mielestäni työn haastavin osuus. Se ei ole vahvin osa-alueeni. Työssä käytän Novitan lankoja, suurimmaksi osaksi ihan nallea. Lankaksi käy käytännössä mikä vain. Ensimmäisen osuuden kohdalla olen tyytyväinen aikaansaannokseen. Pastellivärisiä olen ihaillut kaikista eniten, mutta nallessa ei nyt ollut sellaisia saatavilla ja tavoitteenani on myös lankavaraston keventäminen. Toinen osuus alkakoon!
Tunnisteet:
cal,
mandala,
mandala madness,
novita,
novitaknits,
virkkaus
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
Tilaustöitä ja söpöstelyä
Ystäväni pyysi neulomaan hänelle valokuvausrekvisiittaa vauvakuvauksiin. Pipoa, sukkaaa, tossua, unipussia, koria ja kaikkea mahdollista. Hän haluaisi ties ja vaikka mitä. Se on paha yhdistelmä, kun itse innostun ajatuksesta ja haluaisin toteuttaa vaikka mitä. Nyt on muutama neule ja virkkaus valmiina ja toimitettu Studio Kati Länsikylään. Ilmeisesti ihan kelpasi ensimmäinen satsi. Tuskin maltan odottaa, että näkisin omat neuleet joskus ihan osana ammattilaisen valokuvaa.
Unipussi oli ensimmäinen pyyntö ja maanläheisestä väristä. Päädyin villa-alpakka lankaan sen rouheuden takia. Samaan settiin tein sekä pipon että sukat, jotta niitä voi tarvittaessa sovittaa yhteen. Toisena settinä tein puuvilla-pellava langasta kaksi pipoa ja virkatut tossut. Tossut ovat oma suosikkini, niistä tuli ylisöpöt.
Malli on kaikissa töissä aivan oma, joten päädyin pistämään tunnisteen omalla nimelläni. Tilaustöitä olisi kiva tehdä enemmänkin, jos aika vain antaisi myöten.
Unipussi oli ensimmäinen pyyntö ja maanläheisestä väristä. Päädyin villa-alpakka lankaan sen rouheuden takia. Samaan settiin tein sekä pipon että sukat, jotta niitä voi tarvittaessa sovittaa yhteen. Toisena settinä tein puuvilla-pellava langasta kaksi pipoa ja virkatut tossut. Tossut ovat oma suosikkini, niistä tuli ylisöpöt.
Malli on kaikissa töissä aivan oma, joten päädyin pistämään tunnisteen omalla nimelläni. Tilaustöitä olisi kiva tehdä enemmänkin, jos aika vain antaisi myöten.
Tunnisteet:
beibineule,
neule,
tilaustyö,
tossu,
unipussi,
vauva,
vauvan tossu,
virkattu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)